Runoja
Jussi Kankariston esittely
Jussi – Teitä tervehtien,
jotain esittelyä – kirjoittaen,
kera Lounais-Suomen sukujuurien,
aina – alistamista vastustaen.
Oli kotini – keskellä metsän energioiden,
Äiti laskemaan rohkaisten,
teki sen – kera Rakkauden,
kasvoi taito – päässä laskemisen.
Vauhti – aina hurmaten,
siitä aihe – ylinopeussakkojen,
oli verottaja – mielivaltainen,
siitä – verotukseen perehtyminen.
”Kiltti poika” – lapsena,
sakotukset – mielivallat – opastajina,
kyseenalaistamiseen ohjaajina,
tiedostamiseen – taitona.
Kiitollisuus johtotähtenä,
neljä lasta – Rakkauden aiheina,
lastenlapset – jo kuutena,
kaikki – ymmärryksen kasvattajina.
Sähköteknikon koulutus,
merkittävin työ – sähköasennusyritys,
kaksi työuraa – katkoi rehellisyys,
valehtelusta kieltäymys.
Vuosituhannen kolmannella,
omaan elämään – avioerolla,
mielen vapautumisella,
uuden ymmärryksen kasvulla.
Siitä – uudesta suunnasta,
vapaan mielen – kehityksestä,
johdatuksenkin – vastaanotosta,
löysin uutta – ymmärryksen lahjasta.
Tuo lahja – ymmärryksen,
saan auttaa – ihmisiä ohi kriisien,
johdatus – runojen kirjoittamisen
myös lahja – energiahoitamisen.
Elämän ajan – alistumattomuus,
jo kaksitoistavuotiaan uskallus,
toisten puolustamiseen – kehitys,
johdatuksen avulla – pelottomuus.
Alistamista – lisää huomatessa,
syyllistäminen – sen työkaluissa,
häpeäänkin – manipuloinnissa,
löydä voimasi – noiden vastustuksessa.
Nöyryys ja alistumattomuus,
aina – öykkärien vastustus,
aitojen ihmisten ymmärrys,
tasapainon hakemisen elämys.
Alkoi aktivismi vähitellen,
viisitoista syksyllä – lisääntyen,
miekkaripuheet – yli kahdenkymmenen,
ilolla – olen isänmaallinen.
On kesken – tehtäväni,
on kesken – kehitykseni,
siksi pitkään – jatkuu elämäni,
sitten – aitous ja voima – perintöni.
Edellinen säe – syntyen,
reilut kymmenen vuotta – sitten,
oli samalla – intuitio elämisen,
yhdeksäänkymmeneen – kesto sen.
Näin saan – vielä vaikuttaa,
yli kaks’kymmentä – ajast’aikaa,
nöyryys – kiitollisuus – ohjastaa,
alistamista – aina vastustaa.
Pelottomuuden – suurin oivaltaminen,
on – omien puutteiden – hyväksyminen,
silloin – niiden ilmituleminen,
on aina – toisarvoinen.