Ihmisyys

(Olen muokannut ja kehittänyt saamistani neuvoista.)

Anteeksianto on tärkeätä, ei yksin oman mielen kannalta, vaan myös kehon terveyden kannalta.

Anteeksi antaessa vapauttaa omaa mieltään ja sen seurauksena myös kehoaan. En tiedä tapaa, jolla mieltä voisi vapauttaa enemmän. Toki on tärkeää vapauttaa mieltään myös muuten.

Anteeksi saaminen on oman mielenrauhan kannalta vähemmän tärkeätä, ei tietystikään merkityksetöntä.

Kirjoita paperille lyhyesti, luettelonomaisesti kaikki asiat, joissa ajan saatossa olet tullut loukatuksi tai väärin kohdelluksi. Myös itselle anteeksi annettavat asiat.

Jo kirjoittaessasi koe antavasi anteeksi joka asian kohdalla.
Kirjoita kaikki sillä kerralla mieleen tulevat asiat, paperia ei välillä saa unohtaa mihinkään. Missään tapauksessa paperia ei saa jättää yön yli.

Voit aina tehdä uuden listan sillä kerralla mieleen tulevista asioista, kaikkia ei tarvitse saada samaan paperiin.

Kun kaikki mieleen tulevat asiat on kirjoitettu:

• Lue paperista asia kerrallaan ja joka asian kohdalla sano ääneen: ANNAN ANTEEKSI.
• Kun koko lista on käyty läpi, aloita lukeminen uudelleen ja joka asian kohdalla, sano nyt: PÄÄSTÄN IRTI.
• Kun tämä on tehty, paperi pitää POLTTAA eli myös symbolisesti ikuisesti unohtaa.

Paperia ei saa jättää sillä mielellä, että jotain saattaa tulla vielä mieleen. Silloin käykin päinvastoin, kaikki on kirjattu muistiin, jotta ne varmasti muistaisi.

Tuskin kukaan selviää yhdellä listalla, myöhemmin asioita tulee lisää mieleen, kun pahimmat ovat ”päältä pois”.

Menettelyn voi toistaa niin monta kertaa, kuin on tarvetta.

Tämä ei ole ainoa oikea menettely, mutta tässä tehdään myös ajatuksen lisäksi konkreettisesti asioille jotain, jolloin mieli muistaa ja hyväksyy asian paremmin.

Ehkä niinkin että vasta, mieli puhtaana ja vapaana huomaa, minkälainen tila se voi olla.

Silloin haluaa säilyttää puhtaan mielentilan ja helpommin oppii heti puhumaan loukatuksi tullessaan.

Tätä puhumisen uskallusta kehittäessä ei enää kovin usein tulekaan loukatuksi ja anteeksiannon tarve vähenee.

Anteeksianto itselle ja toisille on kuitenkin jatkuva prosessi, se ei tule ”valmiiksi”.